evaback

Yhteiskuntafilosofisia näkemyksiä

 

 

Vaikka Suomi ei olisikaan mennyt EU:hun, niin itse globaalisuus olisi tavoittanut meidät kuitenkin. Yllätys EU:hun menemisestä oli, että Suomen talous ei ilmeisesti kestä siinä kovassa kilpailussa, vaan painui pakkaselle.

Saa nähdä, toimiiko hallituksen linja ja rakenneuudistusten jälkeen pysyisimme edes EU:n keskivertomaana talouden suhteen, mikä on kuitenkin hyvinvointivaltiossa ja markkinataloudessa tärkein menestyksen mittari. Jos talous on plussan puolella, niin vain siten voidaan ylläpitää totuttua julkisen sektorin tarjoamaa hyvinvointia.

Muissa asioissa EU on Suomelle hyväksi, kuten ulkoinen turvallisuus, maapallon uhkatekijät (ilmastonmuutos, valvotut yhteiset pörssit, terrorismi, EU yhteisöllisyys eli maat eivät kilpaile keskenään) , joten EU:sta ei saisi kevein perustein luopua. Se on kuitenkin näillä leveyksillä aina paras saatavilla oleva turva globaaleja, isoja uhkia vastaan. Onhan näitä uhkia jo nähty.

 

Paljon valitetaan nykyään mm. työehtisopimusten yleissitovuudesta, asumistuesta, lasten ilmaisista hoitopalveluista esim. sosiaalisin perustein, koulutuksesta. Näissä asioissa lähinnä liberalistit ja sosiaalidemokratiaa kannattavat ovat vastakkain, kun liberalismit vaativat työmarkkinoilla täyttä vapautta lähes kaikkeen sekä kannattavat minimaalista sosiaaliturvaa, kun toinen puoli haluaa säilyttää sosiaalituissa edes vähimmäisturvan ja työehtosopimuksissa entisen linjan.

Jos markkinat toimisivat normaalisti Suomessakin ilman klikkiytymiä esim. asuntopolitiikassa, niin asunnot voisiva olla edullisempia. Äskettäin joku mainosti, että heidän firmansa pystyisi rakentamaan 100 000 eurolla uusia asuntoja Helsingissä, mutta ilmeisesti siellä on joko kaavoituksessa alivajetta, rakennusalan ”monopoleja” tms., kun tällainen ei onnistu.

 

Jos tällä hinnalla saisi normaalin betoniasunnon kerrostalossa lämmitysvilloineen ja styrokseineen, mikä onnistuu muissakin kaupungeissa edullisesti, niin tuskin kukaan ihan vain huvikseen lähtisi hakemaan asumistukia. Helsingin pitäisikin hankkia lähialueilta lisää maata tai rakentaa ylöspäin, jos se asuntojen korkea hintataso vähäisestä maa-alasta siellä kiikastaa.

Näin ollen liberaalin puolen tulisi pitää todella markkinat vapaina kaikissa (asuminen, ruoka, palvelut) asioissa eikä vain niissä mitkä sitä itseä hyödyttävät, jotta toinen osapuoli olisi myös joustava. Asuminen vie Suomessa monen tilipussista ison loven, siksi siihen menoerään pitäisi vapaassa markkinataloudessa kiinnittää huomiota ja poistaa nämä epämääräiset esteet edulliselta rakentamiselta ja halvoilta asunnoilta koko maassa.

 

Asumiskustannuksiin vaikuttaa myös paljon energian saanti ja sen hinta. Näitä kahta Suomen kovimman luokan peruselämiseen liittyviä kustannuseriä pitäisi kutistaa minimiin. Halpoja asuntoja ja ekologista energiaa siis maalta, merestä ja ilmasta.

 

Tavallaanhan palkka on parhaimmillaan aina sidottu paikan elinkustannuksiin, ja jos nämä elinkustannukset ovat vähäiset, niin tuskin monikaan viimeisen päälle lähtisi puolustamaan palkkaansa, jos sillä kuitenkin tulee perheellinenkin kohtuullisesti toimeen niissä ympyröissä.

Jos kuitenkin vähimmäispalkka- ja sosiaaliset palvelut alkavat heikentyä, niin liberalismikaan ei kiellä valtion takaamaa vähimmäisturvaa.

 

Siihen pitääkin sitten satsata tosissaan niin, ettei kukaan jää missään tilanteessa hämärän rajamaille, esim. osa-aikayrittäjät, maanviljelijät, työntekijät. Suomen noin 50-vuotisella hyvinvointivaltio-taipaleella ja nettimaailmassa luulisi jo selkiytyneen paras malli nopealle ja joustavalle sosiaaliturvalle, mikä ei lannista yrittämistäkään vaan tukee sitä.

Esim. uuden kuvitteellisen ”kansalaistilin” kautta, joka vastaisi idealtaan perustuloa, jokainen voisi hakea liitolta/valtiolta ”pikavippiä” nopeasti, jos perusturvassa on vakavia ongelmia. 

 

Nykyäänkin valtion apu toki tavoittaa ihmiset, mutta se voi olla monesti liian hidas, kuukausia kestävä, kun juuri nopeus olisi monesti esim. firman konkurssiuhan alla ratkaisevan tärkeää.

 

Sosiaalivaltiotyyppejä löytyy maailmalta ainakin kolme erilaista mallia. Näitä ovat 1.) liberaali, 2.) korporatiivinen ja 3.) pohjoismainen sosiaalivaltio. Liberaali sosiaalivaltio kuten USA:ssa, perustuu tarveharkintaiseen apuun ja pieniin sosiaalivakuutuksiin sekä tulonsiirtoihin. Tämä on markkinavetoinen malli.

Kohta 2 eli korporatiivinen malli (eli mannereurooppalainen malli) ei luota markkinoihin vaan siinä vastuussa ihmisten hyvinvoinnista ovat perheyhteisöt ja valtio. Tämä malli on käytössä mm. Saksassa, Italiassa ja Ranskassa, ja se perustuu lähinnä työssäkäyviin miehen etuihin. Korporatiiviset sosiaalivaltiot ovat jakovaltioita eli niissä ei ole laajaa julkista palvelujärjestelmää.

Kohta 3 eli pohjoismainen (universaali) sosiaalivaltio perustuu laajaan universalismiin eli siinä koko väestö on sosiaaliturvan piirissä. Jakovaltion osalta on muodostunut sekä ansiosidonnainen että maassa asumiseen perustuva perusturvajärjestelmä, jota täydentää kattava julkinen palvelujärjestelmä. Tässä palveluvaltiossa naisilla on tärkeä osa palvelutehtävissä. Pohjoismaat ovat omaksuneet tämän mallin. (Heinonen 1993, 89-90.)

Kapitalismi ja markkinatalous poikennevat toisistaan siinä, että markkinatalouden tärkein tavoite ei ole pelkästään yksityinen rikastuminen, vaan yhteisen hyvän edistäminen oman edun tavoittelun kautta. ”Jotta se toimisi rationaalisena keinona asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, on Adam Smithin mukaan edellytettävä, että seuraavat reunaehdot pidetään voimassa: vapaa kilpailu manipuloimattomilla markkinoilla sekä yrittäjän eettinen vastuu. Hyvinvointipolitiikan kannalta on tärkeä, säilytämmekö sosiaalisen markkinatalouden, siirrymmekö terävämpään markkinatalouteen vai syöksymmekö suoraan kunnon kapitalismiin.” (Sipponen 1993, 3-4.)

Lähteet:

Heinonen, Jari (1993) Sosiaalivaltio venyy ja paukkuu, mutta murtuuko se? Teoksessa Koskiaho, Briitta, Lehtinen, Jarmo ja Lehtonen, Heikki. Sosiaalipolitiikan oikeutus. Tampereen yliopisto.

Sipponen, Kauko (1993) Saatesanat. (yllä mainittu teos)

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Pohjoismainen sosiaalivaltio on tiensä päässä. Se tuhoaa ahneuksissaan perinteisen perheen ja näin hiipuu vähitellen. Sitä korvaamaan nousee ajan kuluessa erilaisia korporaatioita.

Vähitellen maahan saapuvat matut tuovat mukanaan omat korporaationsa, jotka ovat yleensä vahvempia kuin täkäläiset.

Toimituksen poiminnat